Sateenkaari

Olen tunnetusti hieman hitaasti lämpenevää sorttia, monessa asiassa. Taas sen huomaa - loin blogin jo hyvä tovi sitten, mutta vasta nyt saan kirjoitettua lisää.

Joskus käy niin, ettei omista ajatuksistaan saa oikein kiinni, vaikka ajatteleekin taukoamatta jotain. Ei meinaa päästä pohdinnoissaan mihinkään lopputulokseen. Mitä pitäisi tehdä, mihin on aikaa ja kuka tai mikä aikaani tarvitsee eniten? Silloin on vaikea löytää edes sanoja kertoakseen mitään.

Ajatukset ovat lennelleet sisustuksesta, unikuviin, tarhamatkoihin, aamupuuroihin, vaihtuviin maisemiin, aurinkoon ja avaamattomiin koulukirjoihin, hukkuneisiin kauppalistoihin, kesäsuunnitelmiin, läheneviin tentteihin, vappuun ja vanhenemiseen.

Maanantaina ikää tuli tosiaan täyteen 23-vuotta, joka ei tunnu vielä vanhalta. Päivää juhlistettiin jääkahvilla ja kakuilla. Oloni on itseasiassa nuori. Vuodet kuluvat niin lujaa, ettei ehdi huomaamaan edes vanhenemistaan. Viisi vuotta sitten hyppäsin täysi-ikäisten kerhoon ja tuo päivä tuntuu olleen kuin eilen. Nyt minulla on jo kolmas "oma koti" kierroksessa ja yksi kolmevee kainalossa. Huolettomat teiniajat ovat takana, mutta nuoruus on tässä nyt.

Tänään näin täydellisen sateenkaaren. Se alkoi ja loppui muodostaen hienon puoliympyrän. Siitä erottui monta kaunista väriä hieman sekoittuen vieruskaveriinsa samalla kuitenkin pitäen oman uransa kasassa koko pituudelta.

Sellaista elämä on - monta asiaa vierekkäin, hieman sekoittuen ja vaikuttaen toisiinsa. Yhteen punoutuessaan ne kuitenkin luovat näyttävän kokonaisuuden. Kaikista väreistä ei välttämättä pidä, mutta ilman niitä kaari ei olisi niin mahtava kuin se on. Samalla tavalla elämään kuuluu asioita, jotka voisi mielihyvin jättää väliin. Niiden rinnalla komeilevat kuitenkin ne kauniit asiat, kauniit värit, jotka tekevät elämästä näkemisen arvoisen. Rumat värit antavat kauniille ajoille mahdollisuuden loistaa.