Kun sydän särkyy,
se kasvaa vahvempana takaisin uudestaan,
vähän erilaisena, eri muotoisena.
Kaikilla on kehystettyjä muistoja, aikoja joihin palata.
Kauniskin kukka voi kuihtua jossain vaiheessa.
Asetan aavistukset aamuihin, uskon uskollisuuteen uudestaan
unohtamisen jälkeenkin.
Pahat enteet poistan päiväjärjestyksestä.
Päiväkirjat täytän päiväunilla, peilikuvilla,
puhelimen parhailla puheluilla.
Eilinen ei tule enää eteiseen,
surut työnnän saappaisiin,
sielun suljen silmiini.
Tärkeintä on tietoisuus,
totuus ja taikasanat,
jotka taputan taskuun.
Tärkeintä on tuntea ja tajuta.
Tehdä tietä tuntemattomalle,
antaa jalan viedä tuonnemmaksi.
Nyökkään naapureille.
Naurahdan nopeasti.
Nakkaan nakkeja nassuun
ja huokaan hyväntahtoisesti herätessäni,
koska huomisesta ei tiedä kukaan.

Nää sun tekstit on koukuttavia, lumoavia. Aivan häkeltyy kuinka rohkeana kirjoitat. Kiitos.
VastaaPoistaHeräsin hetki sitten ja päätin tulla katsomaan blogia. Ilokseni huomasin sun kommentin. Et arvaakaan, kuinka hyvän startin tämä päivä sai sun sanoista. Kiitos ♡
VastaaPoista