Silloin kun taivas

 Silloin kun taivas sitoo pilvet yhteen

ja kaikki näyttää pienen hetken harmaammalta,

minä mietin, mistä kaikki on saanut alkunsa.

Kun sinä asetat savukkeen huuliesi väliin, kaivat taskusta sytyttimen ja sytytät,

mietin: eivät vanhempamme antaneet meille elämää tuhotaksemme sitä.

Kun puut väritetään vihreällä ja eräs pihamme vaahtera punaisella,

minä mietin sinua, kun sanoit kaipaavasi aikaa,

jolloin maailma oli vain meidän.

Niin kuin hämähäkki punoo seittiään,

minä punon mieleni juurista kauniin korin.

Laitan sinne tulevaisuuden, sinut ja tähtitaivaan.

Laitan sinne rakkaat asiat ja tupakat sekä piilotan sinne suudelmat,

joita ei olisi pitänyt tapahtua.

Laitan sinne myrkkyjuomat ja tyynet meret

sekä punaisen pääsylipun ja avaimet 

kahdelle.

Silloin kun taivas nauraa,

on hyvä nauraa sen kanssa.

Silloin kun harvoin sytytän savukkeen,

ja kun joskus jätän hymyilemättä,

minä mietin, mitä elämän pitäisi olla.

Silloin kun taivas itkee,

on turvallista itkeä mukana.