Syystanssi

Vuoteeni tuntui tänä aamuna normaalia suuremmalta. Tyyny oli painautunut lyttyy, vaikka hädin tuskin laskin päätäni sille lepäämään. Aurinko huikkasi huomenta harmaiden verhojeni raosta. Sen kirpeät säteet sivelivät kurttuun taittunutta lakanaa suoraksi ja kehottivat minua laskostamaan viikkaamattomia vaatteita huoneeni lattialta.

Puiden oksista piirtyvät varjot näyttivät tanssivan keittiön seinää vasten. Joskus hillosilmä aamupuurossa maistuu jumalalliselta ja joskus täytyy tanssia kahvikuppi kädessä, jotta herää riittävästi uuteen päivään.

Eilen aurinko hyvästeli tiistain Helsingissä tavattoman kauniisti ja lempeästi. En tiedä, johtuiko kaupungin kauneus omasta mielentilastani, siitä että päivä oli tuntunut hyvältä vai siitä, että illassa oli jotain erityisen rauhallista.

Bussi kolisi Varsapuistikosta kohti Hakaniemeä. Siltaa ympäröivä valo vaati ihailemaan. Talojen takaa kurkkivat kultaiset välähdykset ja keltaista hohtava taivas pyysi jäämään hetkeksi. Hakaniemen ranta kutsui luokseen istumaan.

Aurinko ehti mennä menojaan, mutta kauneus kuitenkin jäi. Veden tyyni pinta rikkoutui sen yllä päivystävistä kalalokeista. Puisto tyhjeni vähitellen lasten naurusta ja vanhempien rakkaudentäyteisistä äänistä, Finlandia-taloon syttyi hehkuva violetin sävy ja lenkkeilijöiden lenkkareiden alla narskui kivihiekka. Jonkun viinit kaatuivat kylmyydestä kostuneelle nurmikolle ja lahden yli kantautui räkäistä yskintää.

Tiedätkö, millainen ääni syntyy, kun Helsinkiin saapuva lähijuna puksuttaa hiljenevässä illassa rautatieasemalle? Tiedätkö sen vaimeasti kiskoista kaikuvan kohisevan jyrinän. Se saa suupieleni kohoamaan hiukkasen ylemmäs. Viileän karkea ilma heilutti tukkaa korvan taakse ja kipristi sormia. Onni on hetkiä, pieniä säteitä pitkin päivää. Onnea ei voi tallettaa, laittaa taskuun tai sukan varteen pahan päivän varalle. Siitä täytyy nauttia silloin, kun se ilmestyy. Jos osaa katsoa oikein, onnea voi nähdä epätavallisissa paikoissa.

Valo takaa selustani silloinkin, kun tunnen olevani uppoavassa laivassa. Joskus tuntuu siltä, että silmiä peittää tumma harso, joka estää näkemästä kauas. Silloin täytyy katsoa lähelle. Rakkaiden ihmisten kasvoista loistaa kaikista kirkkain säde, joka nostaa ylös hankalina aikoina.

Tänään arki huokaa helpotuksesta olohuoneessa, lattia näkyy viimein lastenhuoneessa ja aamu tuntuu turvalliselta. Vaahdotan maitoni kahviin ja tanssin pienen syystanssin vain siksi, koska onni on nyt käymässä.